Tässä bloggeria avatessa, ehtii unohtua, minkä kultajyväsen olin ajatellut jakaa.

Vielä tästä toiminnanohjauksenongelmasta mikä minulla on. Se on tänään sellaista, että en muista mitä teen, kun pitäisi vr:n matkahakuun kirjoittaa mistä mihin. Kirjoitus on valittu, mietin pää tyhjänä ja kirjoitan sitten iltalehti.fi.

Aamulla itkeskelin sitä, että minuun voi suhtautua myönteisesti, vain jos ei minua tunne. Näin päättelin ajattelevani, ja sille vahvistuksena ajatuksen ääneenlausuminen puristi kyyneleet silmistä. Kun puhelin soi, pelkään että olen paljastunut, siellä joku tuohtunut huutaa. Tai ovikello soi, koputus kuuluu.

Onhan minulla taas vuokramaksamatta. En tiedä onko se helpottavaa vai ei, että maksan sitä läheiselle. En kehtaa ottaa puheeksi, etten saa ennen uutta asumistukea maksettua, eikä seuraavista tuista ole tietoa. Kelan loisena odotan kelan päätöksiä, joissa tuntuu kestävän.

Hävettäähän se minua, että tuilla elän. Onhan se kivaa, mutta on syyllisyys ja halua valmistua nopeasti, että pääsen rahani ansaitsemaan. Ihmisillä olisi silloin yksi syy vähemmän tulle oven läpi minua tuomitsemaan.

Päätökset, kuten matkalaukun valinta ja että mitä otan mukaan muodostuu minulle aina niin raskaiksi. Kyselin tältä nykyiseksi muuttuneelte eksältä. Hän neuvoi valintakriteeriksi, että paljonko aion ottaa tavaraa. Itse en asiaa oikein miellä niin. Matkatavaramäärä sopeutuu laukkujen kokoon, tai ei ihan. Olen ottamassa aina niin paljon ettei mahdu. Sama siivouksessa, siivouksen tasoksi määrittyy sellainen, ettei ihan ehdi, tai millään kaikkea jaksa.

Pitäisikö minun enemmän märehtiä tätä hiljaista sisäistä vakaumustani, että sisimmältäni en ole armon tai ystävällisyyden arvoinen, vaan kaikki saamani sellainen hyvä perustuu valheelle. Ajattelin, että tämä on tilanne jossa järjestäytyneet uskonnot tarjoavat apuaan. En ole uskonnollinen, mutta jos siihen valheeseen kykenisin uskomaan, että olen ihan hyväksyttävä ihminen, ja että asiat tulee menemään hyvin, niin miksei samaan pakettiin uskoisi, että taivaan isä on olemassa ja meitä suojelee, rakastaa.

En suhtaudu uskontoon kielteisesti, vaikka en taida mihinkään uskoa. Minulla on vain tunteita.