Työskentelytapani on sellainen, että jos pitää kantaa suuri määrä materiaa, niin taipumukseni on kerätä enemmän tavaraa/kantamiskerta kuin olisi edes kohtuullisen siedettävää. Luulen olevani tehokas, mutta onnistun vain ärsyynnyttämään itseni.
Aamutokkurassa en onnistunut kiinnittämään huomiota, siihen, että otinko jo lääkkeen ollenkaan vai jo jopa kahdesti. Mennään nyt tällä. En uskalla enää ottaa, vaikka olisi aina jäänyt tekemättä.
Päivälle olisi kovasti hommaa. Lähden taas nykyiseksi lipsuneen eksän luo. Menen lentämällä, joka on ihan mukavaa, mutta jännittää, koska en ole juuri lentänyt. En pelkää lentämistä, mutta sitä, että en osaa toimia lentokentällä oikein. Joku matkalaukkuongelma, väärä lippu, väärä päivä, en löydä oikeaa paikkaa.
Kotona pitäisi siivota, koska siskoni tulee tänne asumaan aikana kun olen poissa. Ettei aivan hirvittävin rappio olisi näkyvillä, niin jotain olisi sopivaa saada siivottua. Jotain olenkin saanut, mutta onhan täällä törkyistä. Paikat on pölyisiä. Ei ole aikaa siis kirjoitella, etsin täältä vain innoitinta, narratiivia siivoukselle tekemiselle. Tänäänkin pitää ylös nousta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti