Tunnustuksia 1. osa

Ehkä jos yritän avoimesti tunnustaa syntini niitä tehdessä, niin lopulta niiden tekeminen vähenee. Ehkä. Tällä blogilla tunnustan itselleni. Aion katsoa koko päivän Game of Thronesia. Huomenna todennäköisesti ostan kaksi rommipulloa ja ryyppään viikonlopun. Toivon kyllä, että en ryyppää. Katellaan.

Aion tänään myös runkata, ja mahdollisesti ylensyödä. Niistä lisää toivottavasti myöhemmin. Jos tekisin niinkuin pitäisi, pesisin pyykkiä, kävisin kävelyllä, selvittäisin opintojani, siivoaisin, soittaisin N:lle. Ne parantaisivat oloani pitkällä aikavälillä. Tietoisesti teen toisin.

En kuuntele laulunsanoja kauhean tarkkaavaisesti. Joskus sitten yksi lause on kuin viesti, vaikka se laulun yhteydessä ei tarkoitakaan mitään järkevää, itsessään lause kuitenkin jotain, ja sitä kautta koittaa avata koko laulua. Joskus osuu, joskus jääräpäisesti yrittää ymmärtää laulun omaan tilanteeseen sopivaksi. Nyt on mielessä taas joku Talking headsin "Talk to your analyst. Isn't that what they're paid for." Se kieltää minua kertomasta, se kieltää minua vajoamasta itsesääliin.

Koska minulla on kaipuu kertoa, että sitä ja tätä. Että kaipaan läheisyyttä ja ystävää, että miten meni aamupuhelu R:n kanssa, tai miten yöllä en saanut unta, kun se oli bileissä, miten olen mustasukkainen. Sitten ennen nukahtamista suggeroin itselleni positiivisuuden. Tai nöyryys oli taustalla, en vaatinut ja odottanut, vaan olin tyytyväinen siitä mitä oli, enkä pelännyt sen menettämistä. Oli tietty tyyneys tulevan edessä, tapahtuu mitä tapahtuu, otan vain vastaan. Voin pyytää ja toivoa, ilman että kieltäminen musertaisi minuta.

Nyt kuitenkin aamupuhelussa, kun R: iltansa päätteeksi (hänen mukaansa puhelu ei mennyt niiinkuin toivoi, mutta ok, ei kommentoinut kun sanoin sen olevan tärkeä tai rakas tai jotain, sanoi ei kun ehdotin että soittaisiko päivällä, oli ärtynyt, olisin kaivannut validaatiota, pitäisi opetella olemaan ilman, ilman että sitä vaadin ja tarviin rauhoittumiseen, omaehtoisesti on rauhani löydettävä. Saan tai en R:n huomiota ja rakkautta, se ei hetkauta minun elämääni liikaa, tai jotain sellaista. ei ainakaan muserra.) olin kuitenkin vaativa ja hankala, se tunne hiipi minuun täytti minut kun tokkurassa vastasin, en muistanut nukahtamisajatuksiani rentoudesta. Olin alistuva, en rohkeasti itseni. Odotin ja kerjäsin huomiota, puhuin sössöttävällä äänellä melkein. Vituttaa nyt itseänikin.

Olen täysin aloitekyvytön. Tilanne on tämä: olen kesälomalla vanhempieni luona. Ei ole mitään mitä minun pitäisi tehdä, enkä keksi mitä tahtoisin tehdä. Tyttöystävä (tai mikä lienee, kun tilanne on niin epäselvä) sanoi, ettei tahdo nähdä minua tai kuulla, minusta koska lähdin tänne, enkä tullut ajoissa takaisin. Toisaalta kuitenkin soittaa. Minulla olisi opiskeltavaa. Minulla on levoton olo. voi perse. ehkä pitäisi kävellä ja selvittää ajatuksiaan.

....

En kykene kirjoittamaan näitä ajatuksiani selvästi. En kykene kirjoittamaan tilannetta ärrän kanssa. Uusi teksti sitä varten.

Kadotin ajatuksen, että mitä oli tarkoitus kirjoittaa.

Olen vanhempieni luona. Tämä kuu oli tarkoitus olla R:n kanssa, mutta tuli riitaa siitä, että tulin tänne käymään, ja että en tullut ajoissa pois. En jaksaisi selittää, en jaksaisi ajatella. En vain kykene rauhoittumaan, kun ajattelen että olisiko jotain tehtävänä. Epäselvä päätöstilanne, jossa minä voin vaikuttaa, mutta ei ole varmuutta että mikä olisi paras ja mitä tahdon. Hyvin stressaavaa.

R on soittanut siten, että odottaa minulta elettä. Hän sanoo, ettei tahdo enää nähdä minua ikinä, ja se tarkoittaa kai että minun pitäisi pikapuoliin mennä sinne. Olisin jo mennyt, jos ei olisi välillä kielletty, mutta kieltäminen tarkoitti ehkä että tule ehdottomasti. En tiedä näistä kiukutteluista.

Alunperin kyse oli siitä, etten ollut suunnitellut. En kai ollut niin tehnyt. En halua. Minua stressaa jos tiedän että joudun jotain tulevaisuudessa tekemään. Sanoin liian myöhään, että haluaisin mennä vanhempieni luo. R suuttui siitä että sanoin liian myöhään. Olen valmis joustamaan. Niin uskon, mutta oli jo liian myöhä keskustella R:n mukaan. Kun ehdotin että menisin, hän käski minun poistua asunnoltaan saman tien. Painua vittuun. Sellaista.

Nyt odottaa kai että tulisin sinne, tai ei odota. En tiedä sanoo ettei tahdo olla yhteydessä, mutta soittaa. Kuulostelee. Olenko matkalla sinne. En tiedä. Sanon, etten tahdo temppuilua, mutta ei se ole niin helppoa sillekään. Se on temppuilua. Tunteet on. Koitan vedota johonkin yleiseen ja sopivaan, että näin on sopivaa, näin ei. Hänen pitäisi keskustella reilusti, eikä pelata pelejä. Mutta ihmissuhteet on pelejä.

En tiedä mitä ajattelen, enkä jaksa keskittyä ajatuksiani selvittämään.

" (kyllä vain, sillä kovaosaisella raukallakin oli etunimi, hänelläkin oli ollut perhe ja rakastavat vanhemmat, jotka hyppyyttivät häntä polvillaan, elämä on totta vieköön liian tuskallista ja jos vielä ajattelen sellaisia päädyn epäilemättä ampumaan kuulan kallooni )"

Michel Houellebecq, Mahdollinen Saari; Daniel 1, 17

"Minua vain kalvoi vihlova tietoisuus, että olin tavannut hänet liian myöhään, aivan liian myöhään, ja että se pilasi elämäni. Tiesin, ettei tunne jättäisi minua, yksinkertaisesti siitä syystä, että se oli totta."

Michel Houellebecq, Mahdollinen Saari; Daniel 1,15

Käsitykseni ei varmaan uusi. Se on, että klikkausten määrällä arvioitu journalismin taso ei tuota totuutta. En tiedä mitä journalistit opiskelevat. Oletan, että jotain ylevää siitä, mitä on tärkeä tiedon välittäminen ja puolueeton tarkkailu. Käytäntö eroaa kovasti. Nopeasti netissä toimivat toimijat tajuavat, että hämäävät sensationalisoivat otsikot toimivat parhaiten. Kun poliitikko sanoo jotain, niin hän ärähtää, räjähtää tai jotain muuta. Verbiin koodataan tunne sen perusteella mikä parhaiten herättää lukijoiden mielenkiinnon, ei sen perusteella mikä parhaiten kuvaa lausunnon laatua.