Kadotin ajatuksen, että mitä oli tarkoitus kirjoittaa.

Olen vanhempieni luona. Tämä kuu oli tarkoitus olla R:n kanssa, mutta tuli riitaa siitä, että tulin tänne käymään, ja että en tullut ajoissa pois. En jaksaisi selittää, en jaksaisi ajatella. En vain kykene rauhoittumaan, kun ajattelen että olisiko jotain tehtävänä. Epäselvä päätöstilanne, jossa minä voin vaikuttaa, mutta ei ole varmuutta että mikä olisi paras ja mitä tahdon. Hyvin stressaavaa.

R on soittanut siten, että odottaa minulta elettä. Hän sanoo, ettei tahdo enää nähdä minua ikinä, ja se tarkoittaa kai että minun pitäisi pikapuoliin mennä sinne. Olisin jo mennyt, jos ei olisi välillä kielletty, mutta kieltäminen tarkoitti ehkä että tule ehdottomasti. En tiedä näistä kiukutteluista.

Alunperin kyse oli siitä, etten ollut suunnitellut. En kai ollut niin tehnyt. En halua. Minua stressaa jos tiedän että joudun jotain tulevaisuudessa tekemään. Sanoin liian myöhään, että haluaisin mennä vanhempieni luo. R suuttui siitä että sanoin liian myöhään. Olen valmis joustamaan. Niin uskon, mutta oli jo liian myöhä keskustella R:n mukaan. Kun ehdotin että menisin, hän käski minun poistua asunnoltaan saman tien. Painua vittuun. Sellaista.

Nyt odottaa kai että tulisin sinne, tai ei odota. En tiedä sanoo ettei tahdo olla yhteydessä, mutta soittaa. Kuulostelee. Olenko matkalla sinne. En tiedä. Sanon, etten tahdo temppuilua, mutta ei se ole niin helppoa sillekään. Se on temppuilua. Tunteet on. Koitan vedota johonkin yleiseen ja sopivaan, että näin on sopivaa, näin ei. Hänen pitäisi keskustella reilusti, eikä pelata pelejä. Mutta ihmissuhteet on pelejä.

En tiedä mitä ajattelen, enkä jaksa keskittyä ajatuksiani selvittämään.