Kun aloin lukemaan romaaneja niin romaanien kirjoitus on ollut mielessä ja keskusteluissa. Perjantaina esitin ruokapöytäkeskustelussa sisaruksilleni ja vanhemmilleni ja sekä langolle, että kirjailijalla täytyy olla isot luulot itsestään, että kehtaavat ajatella, että heidän ajatuksiaan joku on kiinnostunut lukemaan. Ilman sitä uskoa harvalla on uskoa harjoitella kirjoittamisen jalo taito. Uskon, että tämä pätee, vaikka sisarukseni olivat erimieltä ja puhuivat sisäisestä palosta. Mutta sisäistä paloa on sekin palo, että täytyy kirjoittamalla lunastaa se mitä varten on tehty, eli olemaan erityisen tärkeä kirjailija.

Eksä nettideittinsä tapasi. Nettideitti oli kertonut, että tahtoo kirjoittaa kirjan ja etsii viestintäalan töitä. Itsekin toivoin sellaista, mutta kohtuullistin odotuksiani itselleni ja ajattelin opetella ammatin. Ettei minun kirjoituksiani kukaan tahdo lukea. Ehkä olen aidosti vain huono kirjoittaja: en siis epäile. Minun on vaikea muotoilla ajatuksiani. Kysykää tentaattoreilta, he eivät ole tyytyväisiä.

Tahtoisin minäkin kirjoittaa ja olen miettinyt. Ehkä joku yksinkertainen juttu, tarina valmiiksi, minkä tiedän. Harjoitella. Tai kirjoittaa joku toisen kirjoittama novelli itse uudelleen. Joo. sen teen. Mutta mikä novelli.